Ruoko puuliiteri

Katselemasi lumoverkosto.fi on virtuaalinen tietopankki luonnonmateriaaleista, joka toimii tulevaisuudessa myös näyttely-, koulutus- sekä varastotilana eri käsityöosaamisen hankkeille.

Turun Ammattikorkeakoulun LUMO-hankkeen tavoitteena on kehittää luonnonmateriaalien osaamista ja niiiden parissa työskentelevien yhteistyön mahdollisuuksia sekä koota sekä jakaa tietoa luonnonmateriaaleista ja niihin liittyvistä seikoista.

Luonnonmateriaaleilla käsitämme sellaisenaan tai tarkoituksen mukaiseen muotoon jalostettuna soveltuvaa luonnonvaraista tai viljeltyä kasvia tai sientä sekä puusta saatavia materiaaleja, eläinperäisiä materiaaleja ja maaperästä saatavia aineksia.

Turun ammattikorkeakoulu

Vihreäpolku.info

Saaristomeri.info

Etusivu > Tietotori > Kasvit ja puut
Kasvit ja puut
Pellavan mahdollisuudet

Pellavaa (Linum usitatissimum) käytetään öljy- ja kuitukasvina. Se on ikivanha viljelykasvi, jonka kantalaji on kotoisin Välimeren maista ja Länsi-Euroopasta.

Suomessa pellavaa on viljelty 1500-luvulta lähtien. Suurimmillaan viljely oli 1700-luvulla, jolloin pellavakangas oli Suomelle tärkeä vientituote. 1930-luvulla Suomessa jalostettiin omat pallavalajikkeet Aino ja Martta.

Tekokuitujen keksimisen myötä viljely loppui melkein kokonaan. Viime aikoina pellava on "löydetty" uudelleen, mutta viljelyala on kutistunut murto-osaan 1940-luvusta. Silloin öljy- ja kuitupellavaa viljeltiin 10 000 hehtaarilla. 

Pellava on noin puolimetriä korkea, hoikka ruoho, jonka päässä on harsu kukinto. Kukat ovat sinisiä tai valkeita. Siemenkodan siemenissä on rasvaa ja öljyä. Varressa on hienoja vahvoja kuituja.

Kuitupellava on pitkäkortinen ja öljypellavaa pienempisiemeninen viljelykasvi. Kuitua käytetään tekstiilien lisäksi mm. eristelevyjen raaka-aineena, täytemateriaaleissa ja komposiittimuovien sidekuituna.

Lähde: Farmit.net

 

Pellavakasvista voidaan hyödyntää lähes 100 %.

 

SIEMENET

Öljy ja pellavarouhe.
Siemenen öljypitoisuus n. 40 %, kylmäpuristussaanto n. 25 %, kuumapuristussaanto 35 - 38 %. Käyttökohteita ruostesuoja-aineet, puunkäsittelyaineet ja tekniset öljyt.

Kuitu n.25 % ja päistäre eli puumainen tukisolukko n . 75 %.
VARSI
Kuiden käyttökohteita: eristelevyjen raaka-aine, kasvualustat, täytemateriaalit, komposiittimuovien sidekuidut. Uusia käyttökohteita luonnonkuiduille kehitetään kaiken aikaa perinteisen lankakäytön lisäksi.

Päistären käyttökohteita: kiinteä poltto-aine (lämpöarvoltaan puun veroista) ja uusia käyttötarkoituksia levyteollisuudessa, puristetuotteet, kasvualustat sienimöille ja kuivikkeena hevostalleille.

Lähde: Suomen Pellavantuottajat Oy

 

TUKIASIAA

Tällä hetkellä kuitupellavan ja -hampun osalta käytössä on kaksi erillistä tukijärjestelmää: tilatuen kautta tuottajille maksettava tuki ja kuituja jalostaville yrityksille maksettava tuki.

Luonnonkuiduista pellava ja hamppu menestyvät Suomen ilmasto-oloissa hyvin ja antavat lähes samanlaisia keskisatoja kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Kuitukasvit voisivatkin olla hyvä tuotantovaihtoehto erityisesti tiloille, jotka sijaitsevat melko lähellä jalostavaa teollisuutta.

Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö
 
Järviruoko on eri viljojen olkien ohella hyvä himmeli-materiaali


Perinteisesti olki on ollut joka kodin materiaali. Siitä on tehty himmelit, pukit, kuusenkoristeet ja pannun aluset.

IMG_0245

OLKIMATERIAALIEN KÄYTTÖ JA OMINAISUUDET:

RUIS on monipuolisin viljalaji olkitöissä. Rukiin olki on kiiltävää, kestävää ja eläväpintaista. Kiilto säilyy muuttumattomana vuodesta toiseen.

KAURA on myös kiiltävää, mutta ei niin kestävää kuin ruis. Kauran väri muuttuu ajan kuluessa keltaisemmaksi. Sopii esim. himmeleihin.

VEHNÄ on rukiin ohella monipuolinen, sitkeä ja kesävä. Ei kuitenkaan niin kiiltävää kuin rukiin olki.

OHRA on pituutensa ja kestävyytensä ansiosta ollut hyvä materiaali esim. palmikoiduista oljista tehtäviin malleihin, mm. olkihatut.

HIMMELEITÄ VOI TEHDÄ KAIKISTA OLJISTA. MYÖS JÄRVIRUO´OSTA.
NYKYISTEN VILJOJEN KORSI ON VUOSI VUODELTA LYHYEMPÄÄ... RUOKO RANNOILLAMME ON HYVÄ VAIHTOEHTO!

OSAAMINEN JA SAATAVUUS:
Nykyaikaisesti oljesta saadaan tasaista, sormenlevyistä nauhaa silittämällä korsi auki. Märäksi liotettuun oljenkorteen tehdään muutaman sentin viilto, josta kortta työnnetään auki lämpimällä silitysraudalla. Tällaisista nauhoista voi punoa pärekoritekniikalla levyjä, jotka sopivat pöytäliinoiksi, sermin pinnoiksi ja auringon suojiksi.

Paras keruuaika on juhannuksesta alkaen, ennen jyvien valmistumista. Oljet kuivataan ulkona, aurinkoisella seinustalla ylösalaisin.
 
Kotimaiset viljat:

KesantoKaura-, vehnä- ohra- ja ruisoljet, lyhteet, akanat ym. ovat enimmäkseen perinteistä, mutta myös modernia raaka-ainetta.
Esim. italialainen Alessi valmisti olkikulhoa.  

 

 

 

PELLAVA

Linum usitatissimum on yksivuotinen alle metrin korkuinen kuitu- ja öljykasvi.


 

PELLAVAKUITU:

Pellavan varsista valmistetaan erittäin kestävää tekstiilikuitua ja pellavatekstiileillä on ainutlaatuinen antibakteerinen ominaisuus.

Pellavasta valmistetaan myös rakennuseristeitä lämmön- ja ääneneristykseen sekä tiivistämiseen. Pellavapohjaisia tiivisteitä käytetään usein esimerkiksi hirsitalojen hirsikertojen välissä nauhatiivisteenä, ja ovien  sekä ikkunoiden karmitiivisteenä. Putkitöissä on perinteisesti käytetty pellavakuitua kierretiivisteenä.

 

PELLAVAÖLJY:

 Pellavan ravinteikkaista siemenistä puristetaan terveellistä öljyä. Tämä öly on myös hyvä pintakäsittelyaine mm. puulle sellaisenaan tai sideaineena maalissa. Öljyä käytetään Linoleumi-lattianpäällysteiden myrkyttömänä raaka-aineena

 

HAMPPU

HAMPPUKUITU
Hamppu tunnetaan parhaiten köysien raaka-aineena, mutta siitä saatavista kuiduista voidaan valmistaa myös kestäviä kankaita, selluloosaa paperin raaka-aineeksi sekä teollista raaka-ainetta käytettäväksi eristeenä, levyinä tai huonekalujen materiaalina.

HAMPPUÖLJY
Hampunsiemenistä saatavaa öljyä on perinteisesti käytetty lamppu- ja voiteluöljynä. Terveellistä, syötävää hamppuöljyä voidaan valmistaa muun muassa kylmäpuristamalla korjatuista, kypsistä siemenistä.

HAMPPU RAKENNUSMATERIAALINA

NOKKONEN

Nokkosen varren kuiduista tehdään paperia ja kangasta. Nokkoskangasta käytettiin jo myöhäisellä rautakaudella. 1800-luvulla nokkoskangas oli vielä yleistä monessa maassa.

Nykyään nokkoskangasta tuodaan Nepalista Suomeen.
Lue lisää nepalilaisesta (girardimia diversifolia) nokkosesta Himalayan Giant Nettle
 
Hartwig Reuter: Ruokokesannointia talvella

Aloita kesannointi jo talvella, viskaa järviruoko pellolle, eli tee toisin kuin on neuvottu.

Ilmoita maatalousneuvojalle: "Nyt kesannoidaan" ja mene pilkille. Kairaa 1000reikää ja nosta kalat. (Roskakalasta jo maksetaan). Ime sitten pilkkirei´istä järven mutaa lietelantavaunuun ja levitä se pellollesi. Saat takaisin ne ravinteet ja lannoitteet, jotka aikoinaan ovat karanneet pellosta. Jyrää lumisohjot kovaksi ja odota, että routa puree rikkakasveihin (jääpolte). Ota niittosilppuri, niitä rannan ruovikot eli ryteiköt puhtaaksi ja levitä silput pellolle. Järviruoko on hyvä ruotaeriste pellolle, joka voi viivyttää roudan sulamista. Älä sitten jyrää kesällä peltoasi kovaksi, säästät näin vaivaa ja kastemadot kiittävät. Järviruokosilppu laskee sateet läpi, mutta ei aurinkoa, tämä on kateviljelyä. Odota rauhallisesti tulevaa talvea.

Jos järviruoko oli kerran hyvä routaeriste, on se silloin myös hyvä lämpöeriste. Peltosi pysyy sulana talven yli. Voit jo talvella tyhjentää lietelantasäiliön välivarastoon ruokopatjaan. Maa sen alla on sula. Kynnä sitten keväällä ruokosilpun kanssa mullan alle. Sitä tapaa EU-määräykset eivät tunne, eivät myöskään kiellä. Ruokosilppu keventää savipellot moneksi vuodeksi. Järviruoko on melkein pelkkää ilmaa ja mineraalia.

Tästä tulisi saada sekä kesannointikorvausta että järviruo´on viljelykorvausta



JÄRVIRUOKO (Reuter jatkaa)
on Suomessa kookkain heinäkasvi. Järviruoko kasvaa vain ravinnerikkaissa vesistöissä. Jos keräät järviruokoa pois rannoilta talvella jäitten päältä, rannan sedimentti ei häiriinny ja vesitö puhdistuu, se on ekoteko eli ympäristön hoitoa.

Järviruoko on maailman hiljaisin kaivinkone. Jos kerran roskakalan ryynnistä saa pyyntikorvausta, pitää järviruo´on viljelystä saada viljelykorvausta. Järviruoko on tämän lisäksi pitkäikäinen kattomateriaali ja rakennuksille ehdottoman hyvä lämpöeriste.

Ruoko lämmittää talvella ja jättää viileäksi kesällä.


JÄRVIRUOKO (Phragmites australis)

 

 KÄYTTÖ:Järviruo´on käyttö rakentamisessa, sisustamisessa, puutarhassa, käsityössä, taidekäsityössä ja taiteessa.  Hyvää kokemusta esim. katot, eristelevyt, seinänsuojat, ruokosilppu sideaineena ja matot rappausalustana ym


OMINAISUUDET:

Hyvä lämmönjohtavuusTurun AMK: Ruo’on lämmönjohtavuutta mitattiin vertailevassa laboratoriokokeessa, finnfoam λ=0,037 (0,030 W/mK, kun ilmatiiviit pinnat molemmin puolin). T=20ºC, RH35%. Tulokset olivat seuraavia:

•              Finnfoam           0,037  (0,030)

•              EPS                   0,044  (0,036)

•              Mineraalivilla     0,044  (0,036)

•              Ruoko    0,067  (0,054)

=>Tiiviiden pintojen välissä kuten seinässä 220mm ruokoa vastaa 150mm min.villaa.

=> U-arvo US < 0,25 W/m2K

Ympäristöteko ja epävakaisuus:

Rakennusruoko vaatii talvikeruun. Keruu tapahtuu parhaiten jään päältä.Lämpimät talvet ovat ongelmallisia, sillä maasto on uppoavaa. Kun järviruoko kerätään talvella rannoilta pois jään päältä, rannan sedimentti ei häiriinny ja vesistö puhdistuu, näin keruu on ekoteko

 

Matalilla rannikoillamme ruoko on monivuotista eli vanhoja huonoja sekä pitkiä ja lyhyitä korsia on sekaisin ja lisäksi muuta kasvillisuutta joukossa, ruoko saattaa kasvaa vinossa, joskus myrskyt ja/tai jäät vievät sadon lähiseudulta.

Keruuseen ja lajitteluun kuluu paljon energiaa ja aikaa. Logistiikkaa ei ole kehitetty.

 

SAATAVUUS:

Etelä-Suomen rannikkokaistaleella Porista Venäjän rajalle kasvaa n. 30 000 ha järviruokoa.

 

OSAAMINEN:

Suunnitelmallinen hyötykäyttö tarpeellista. Valistusta käytön suhteen tarvitaan, materiaali on erinomainen, mutta myös vaikea. Kuivan järviruo ´on rikkoutumaton leikkaaminen vaatii hyvän laitteen tai oikean kosteuden. Ehjän pillin ilma eristää ja kuohkeuttaa, ehjänä se on myös esteettisesti toimiva.

Laajaa osaamista ja tutkimusta olisi syytä viritellä eteenpäin,  mm. ympäristötuet, korjuuketjut, teknologia, komposiititit.

Ruoko rakentamisessa: eristekäyttö, sideaine, rappaus katot ja seinät. Ruoko somisteena: sisustus-ja puutarhaelementit esim. lavamattotekniikalla. Berger-levy.

Ruoko käsityössä, taidekäsityössä ja taiteessa:  esim. mobiilit (himmelit ja modernit versiot), veistokset, ympäristätaide, green art.

 

RUOVIKKOSTRATEGIA SUOMESSA JA VIROSSA -PROJEKTI, 

lisää Ruovikkostrategia Suomessa ja Virossa

 

 

 



 

HEINÄ

KÄYTTÖ:
Ruohonleikkuun vihersilppu on monipuolista raaka-ainetta. Siitä syntyy liisteriin, jauhoihin ja hiekkaan sekoitettuna massaa, jota voi muotoilla samoin kuin savea. Nurmimassasta voi valmistaa paperia.
Pitkät heinät soveltuvat kudontaan, punontaan ym. Keruuta voi jatkaa keväästä talven alkuun.

OMINAISUUDET:
Parasaika heinäkasvien keruulle on juuri ennen siementen valmistumista, silloin kuivattuna ne kestävät parhaiten.

OSAAMINEN:
Luonnonheinät on hyvä niputtaa lajeittain jo keruuvaiheessa. Ne kuivuvat hyvin ilmavassa ja pimeässä tilassa.
 
Pajut (Salix)

kuuluvat pajukasvien (Salicaceae) heimoon. Jotkin pajulajit eroavat huomattavasti toisistaan, mutta toiset muistuttavat niin paljon toisiaan, että lajin määrittäminen on hankalaa.

elavapaju

OMINAISUUDET:

Jokaisella pajulajilla on omat ominaisuutensa, ja ominaisuudet määräävät pitkälti, mihin käyttötarkoitukseen lajit sopivat. Myös eri pajulajien värit vaihtelevat, joten punontatöissä voi leikitellä eri väreillä. Pajun käyttöominaisuuteen vaikuttaa myös kuivaustapa ja keruuajankohta.

 

KÄYTTÖ: Paju on monipuolinen luonnonmateriaali. Pajua voi käyttää sekä tuoreena että kuivattuna ja sen jälkeen liotettuna, kuorittuna tai kuorellisena. Pajusta on perinteisesti tehty pajupillejä. Siitä voi myös punoa erilaisia tarve- ja koriste-esineitä. Perinteinen punontatyö on pajukori. Pajusta voi punoa kaikenkokoisia ja -näköisiä säilytysastioita. Pajusta voi myös punoa kukkatukia, tarjottimia, pajupalloja ja lintuja sekä muita käyttö- ja koriste-esineitä: vain mielikuvitus ja omien sormien näppäryys on rajana. Muita pienempiä pajuesineitä ovat esimerkiksi saippualausta, avaimenperät, ritsat, kynät ja kaulakorut.

Myös elävästä pajusta voi tehdä pajutöitä. Eläviä pajuja voi käyttää isompiin rakennelmiin esimerkiksi puutarhojen aitoihin, portteihin, majoihin ja muihin somistustöihin.


Pajun lehdistä ja juurista on valmistettu lääkettä kuumeen hillintään ja reumaan. Pajunkuori sisältä salisylaatteja, jotka muuttuvat ihmisen elimistössä salisyylihapoksi ja se toimii tulehduskipulääkkeenä. Kuorta voi käyttää myös nahan parkitsemiseen ja lankojen värjäykseen. Kuoresta voi myös punoa köyttä.Koska paju on nopeakasvuinen, se kerää paljon ravinteita ympäristöstään. Esimerkiksi pellon ja vesistön välissä paju toimii ravinteiden suodattimena. Nopeasti kasvavat pajut voidaan myös hyödyntää energiapuuna.

Pajua on myös käytetty isommiksi nipuiksi ja matoiksi sidottuna eroosiolle herkissä paikoissa mm. vesistöjen rannoilla.

KERUU JA KÄSITTELY

Kuoripajua voi kerätä syksyllä heti lehtien pudottua ja keruuta voi jatkaa tammikuun loppuun. Syksyllä ja alkutalvella paju on sitkeintä.. Punontapajun tulee olla oksatonta, mahdollisimman suoraa ja sillä on oltava mahdollisimman pieni ydin.

Pajut voidaan lajitella nippuihin pituuden ja paksuuden sekä värin mukaan. Pajuniput kuivataan pystyasennossa ulkovarastossa, jota ei lämmitetä. Kuoripajujen kuivuminen kestää noin puoli vuotta. Punontaa varten kuivattuja pajuja liotetaan vedessä 3-8 vuorokautta. Jos liotusvesi on lämmintä, irtoaa kuori helposti punottaessa.

Kuorittua pajua kannattaa kerätä keväällä, kun lehdessä ei ole vielä kantaa, jolloin kuori irtoaa helpoimmin. Kuorta voi käyttää esimerkiksi köydentekoon. Kuoritut pajut voivat kuivua muutamassa tunnissa ulkona. Sen jälkeen pajut niputetaan varastoon. Liotus on kuoripajua nopeampaa: jopa muutaman tunnin liotus riittää ohuimmille pajuille.

Elävissä pajutöissä pistokkaat tulee istuttaa heti roudan sulettua, ja pajuja on kasteltava runsaasti viikoittain.

 

SAATAVUUS:Pajua kasvaa sekä luonnonvaraisena että viljeltynä. Viljelty paju on usein suorempaa, pidempää ja tasalaatuisempaa kuin luonnonvaraiset sukulaisensa. Pajua on helppo lisätä pistokkaista.

Luonnonvaraisten pajujen keruuseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Luonnonvaraista pajua löytyy ojanvarsilta, tienvarsilta, junaratojen läheisyydestä sekä joutomailta.

http://www.marjamaenpajutila.fi/ Marjamäen pajutila

http://www.sunniemenpajutila.fi/ Sunniemen pajutila

http://www.pajua.fi/pajutila.htm Nygårdin pajutila

http://www.koiramaenpajutalli.fi/ Koiramäen pajutalli

 

 

Linkkejä:

http://www.kuvajamieli.fi/olj_kotipuu507.htm Tarja Heikkilän artikkeli pajunpunonnasta

http://www.yhteishyva.fi/yhteishyva/vapaaaika/harrastukset/puno_pajusta_kukkatuki/fi_FI/puno_pajusta_ kukkatuki/Kukkatuen punontaohjeet

http://www.4h.fi/@Bin/26792/Pajun_vaantaja.pdf Ohjeita pajuaitaan ja punontaan

http://www.luontoyrittaja.net/220.html Tietoa pajunpunonnasta ja pajusta

http://www.yle.fi/kodinkaantopiiri/paju.htm Pajupylväiden teko-ohje

http://www.koiramaenpajutalli.fi/kukkakartio.html kukkatuen ohje, muutakin tietoa pajusta
 
Lisää artikkeleita...
<< Alkuun < Edellinen 1 2 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 1 / 2