Ruoko puuliiteri

Katselemasi lumoverkosto.fi on Varsinais-Suomalainen virtuaalinen tietopankki luonnonmateriaaleista, joka toimii tulevaisuudessa myös näyttely-, koulutus- sekä varastotilana eri käsityöosaamisen hankkeille.

Turun Ammattikorkeakoulun LUMO-hankkeen tavoitteena on ollut kehittää luonnonmateriaalien osaamista ja niiiden parissa työskentelevien yhteistyön mahdollisuuksia sekä koota sekä jakaa tietoa luonnonmateriaaleista ja niihin liittyvistä seikoista.

Hanke on saanut jatkoa ProNatMat-projektin muodossa, mutta Lumoverkosto.fi-sivustoa kehitetään yhä sen rinnalla.

Luonnonmateriaaleilla käsitämme sellaisenaan tai tarkoituksen mukaiseen muotoon jalostettuna soveltuvaa luonnonvaraista tai viljeltyä kasvia tai sientä sekä puusta saatavia materiaaleja, eläinperäisiä materiaaleja ja maaperästä saatavia aineksia.

AMK_logo_203px_leve

Turku2011logo

Vihreapolku1

Saaristomeri


Pajut (Salix)

Pajut kuuluvat pajukasvien (Salicaceae) heimoon. Jotkin pajulajit eroavat huomattavasti toisistaan, mutta toiset muistuttavat niin paljon toisiaan, että lajin määrittäminen on hankalaa.

elavapaju

OMINAISUUDET

Jokaisella pajulajilla on omat ominaisuutensa, ja ominaisuudet määräävät pitkälti, mihin käyttötarkoitukseen lajit sopivat. Myös eri pajulajien värit vaihtelevat, joten punontatöissä voi leikitellä eri väreillä. Pajun käyttöominaisuuteen vaikuttaa myös kuivaustapa ja keruuajankohta.

KÄYTTÖ

Paju on monipuolinen luonnonmateriaali. Pajua voi käyttää sekä tuoreena että kuivattuna ja sen jälkeen liotettuna, kuorittuna tai kuorellisena. Pajusta on perinteisesti tehty pajupillejä. Siitä voi myös punoa erilaisia tarve- ja koriste-esineitä. Perinteinen punontatyö on pajukori. Pajusta voi punoa kaikenkokoisia ja -näköisiä säilytysastioita. Pajusta voi myös punoa kukkatukia, tarjottimia, pajupalloja ja lintuja sekä muita käyttö- ja koriste-esineitä: vain mielikuvitus ja omien sormien näppäryys on rajana. Muita pienempiä pajuesineitä ovat esimerkiksi saippualausta, avaimenperät, ritsat, kynät ja kaulakorut.

Myös elävästä pajusta voi tehdä pajutöitä. Eläviä pajuja voi käyttää isompiin rakennelmiin esimerkiksi puutarhojen aitoihin, portteihin, majoihin ja muihin somistustöihin.

Pajun lehdistä ja juurista on valmistettu lääkettä kuumeen hillintään ja reumaan. Pajunkuori sisältä salisylaatteja, jotka muuttuvat ihmisen elimistössä salisyylihapoksi ja se toimii tulehduskipulääkkeenä. Kuorta voi käyttää myös nahan parkitsemiseen ja lankojen värjäykseen. Kuoresta voi myös punoa köyttä.Koska paju on nopeakasvuinen, se kerää paljon ravinteita ympäristöstään. Esimerkiksi pellon ja vesistön välissä paju toimii ravinteiden suodattimena. Nopeasti kasvavat pajut voidaan myös hyödyntää energiapuuna.

Pajua on myös käytetty isommiksi nipuiksi ja matoiksi sidottuna eroosiolle herkissä paikoissa mm. vesistöjen rannoilla.

KERUU JA KÄSITTELY

Kuoripajua voi kerätä syksyllä heti lehtien pudottua ja keruuta voi jatkaa tammikuun loppuun. Syksyllä ja alkutalvella paju on sitkeintä.. Punontapajun tulee olla oksatonta, mahdollisimman suoraa ja sillä on oltava mahdollisimman pieni ydin.

Pajut voidaan lajitella nippuihin pituuden ja paksuuden sekä värin mukaan. Pajuniput kuivataan pystyasennossa ulkovarastossa, jota ei lämmitetä. Kuoripajujen kuivuminen kestää noin puoli vuotta. Punontaa varten kuivattuja pajuja liotetaan vedessä 3-8 vuorokautta. Jos liotusvesi on lämmintä, irtoaa kuori helposti punottaessa.

Kuorittua pajua kannattaa kerätä keväällä, kun lehdessä ei ole vielä kantaa, jolloin kuori irtoaa helpoimmin. Kuorta voi käyttää esimerkiksi köydentekoon. Kuoritut pajut voivat kuivua muutamassa tunnissa ulkona. Sen jälkeen pajut niputetaan varastoon. Liotus on kuoripajua nopeampaa: jopa muutaman tunnin liotus riittää ohuimmille pajuille.

Elävissä pajutöissä pistokkaat tulee istuttaa heti roudan sulettua, ja pajuja on kasteltava runsaasti viikoittain.

SAATAVUUS

Pajua kasvaa sekä luonnonvaraisena että viljeltynä. Viljelty paju on usein suorempaa, pidempää ja tasalaatuisempaa kuin luonnonvaraiset sukulaisensa. Pajua on helppo lisätä pistokkaista.

Luonnonvaraisten pajujen keruuseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Luonnonvaraista pajua löytyy ojanvarsilta, tienvarsilta, junaratojen läheisyydestä sekä joutomailta.

LINKKEJÄ

Marjamäen pajutila

Sunniemen pajutila

Nygårdin pajutila

Koiramäen pajutalli

Tarja Heikkilän artikkeli pajunpunonnasta

Kukkatuen punontaohjeet

Ohjeita pajuaitaan ja punontaan

Tietoa pajunpunonnasta ja pajusta

Pajupylväiden teko-ohje

Koiramäen tilan kukkatuen ohje, muutakin tietoa pajusta

Koivut

Suomessa kasvaa kolme koivulajia: vaivaiskoivu, rauduskoivu ja hieskoivu. Näiden lisäksi lapissa tavataan hieskoivun alalajia tunturikoivua. Vaivaiskoivu pystyy myös risteytymään vaivaiskoivun ja tunturikoivun kanssa. 

Koivurisun hyötykäyttö

Koivunrisuista voi tehdä sekä käyttö- että koriste-esineitä. Risujen keruuseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

KÄYTTÖ

Risut kerätään lehdettömään aikaan. Niitä voidaan myös säilyttää viileässä ja kosteassa useita kuukausia, ja käyttää vasta myöhemmin. Hieman kuivuneita risuja voi liottaa vedessä, jotta ne tulevat taipuisammiksi.

Koivun risut sopivat moniin eri käyttötarkoituksiin. Risuista voi tehdä luutia, vispilöitä, koreja, vasuja ja pannunalusia. Risuista on väännetty ja punottiin myös siteitä tukinuittoon, aidantekoon ja katiskoihin, sekä erilaisia kantohihnoja ja vanteita. Hieman paksummista voi veistellä koirasimia, eli pyykkipoikia. Risuista voi rautalangan avulla tehdä myös erilaisia koukeroita ja muita somisteita niin sisä- kuin ulkotiloihin.

Metsälaitumen aidat tehtiin entisaikana risuista, sillä materiaalia oli saatavilla lähellä.

Koivurisuja on myös käytetty mattojen tekoon. Risumatto toimi hyvä porrasmattona, johon kuraiset jalat sai pyyhittyä ennen taloon sisälle astumista.

Perinteiseen suomalaiseen saunomiskulttuuriin kuuluvat koivun risuista tehdyt oksaniput, joista itäisessä Suomessa käytetään vasta-nimitystä ja läntisessä Suomessa on vihta-nimitystä. Vihta on entisaikaan yhdistetty myös maagisiin ominaisuuksiin.

Risut voidaan myös hakettaa energiakäyttöön taikka kompostiin kuivikkeeksi sekä maanparannusaineeksi.

OMINAISUUDET

Rauduskoivun risut ovat yleensä pitkiä ja riippuvia, joten ne soveltuvat hyvin esimerkiksi korien ja koriste-esineiden punontaan. Hieskoivun töpäkät oksat soveltuvat paremmin esimerkiksi luutien tekoon. Koivunoksat ovat kestävimmillään maalis-huhtikuussa kerättyinä.

SAATAVUUS

Risujen keruuseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Hakkuualueilta voi löytyä hyviäkin koivikoita, joista risua riittää useampiin risutöihin.

LINKKEJÄ

Risutaiteilija Tarja Heikkilä

Kuvia ja ideoita risutöiden tekoon

Lisää kuvia ja ideoita risutöihin

Tietoa risujen käytöstä

Risuaidan teko-ohjeet

Vihdan teko-ohjeet

Risumaton teko-ohje

Vihdan synty

Visaseura ry

Koivutuohen hyötykäyttö

Juhannuksesta kuukausi eteenpäin on tuohikuu. Tuohi irtaantuu parhaiten keskikesällä. Tuohi irroitetaan kaadettavaksi määrätystä puusta. Tuohilevyt pannaan pinkkaan sisäpinnat vastakkain, asetetaan sileälle alustalle puolikylmään tilaan ja painot asetetaan päälle.

Tuohta voi käyttää perinteisiin ja moderneihin käyttö- sekä taideesineisiin, rakentamisessa tuohta on käytetty eristeenä.

Markku Kososen kommentti: "Tuohikulttuurin tavoin puunjalostus on tradition vanki. Meidän täytyisi keksiä jotakin uutta, modernisoida puu ja saada sen arvostus nousemaan."

Puistopuiden ja marginaalisten puulajien hyödyntäminen

LÄHTÖKOHTA

Turun kaupungin ja lähiympäristön puistoissa kaadetaan vuosittain monenlaista käyttökelpoista puutavaraa. Yleensä puut päätyvät joko kaatopaikalle tai polttopuuksi, olisi puun arvon mukaista käyttää sitä harkitummin ja hyödyntää monipuolisemmin.

Puistopuiden jatkokäsittelyketjussa on muutamia solmukohtia joita pyritään selvittämään.

1)     Informaation kulku puistopuista kiinnostuneiden ja kaupungin puisto- osaston välillä voisi olla aktiivisempaa.

2)     Tietoa pitäisi jakaa puisto- osastoille eri puulajien hyödyntämismahdollisuuksista.

3)     Puiden paloittelu kaadon jälkeen ennen kuljetusta niin, että niitä voidaan hyödyntää jatkokäsittelyssä.

4)     Puutavaran kuljettaminen sopivalle välivarastopaikalle niin, että ne voidaan suojata auringolta sekä voidaan sahata samalla paikalla sopiviksi aihioiksi.

5)     Puulankkujen ja aihioiden varastointi sekä kuivaus oikeaoppisesti.

6)     Puumateriaalin hyödyntäminen materiaalipankkina sitä tarvitseville mm. käsityöläiset ja muotoilijat.

7)     Resurssit on mietittävä, kuka hoitaa kontaktien ylläpidon, puutavaran käsittelyn ja hoitaa sen jatkokäsittelyn?

TAVOITTEET

Tavoite on saada aikaiseksi toimiva ja sujuva puistopuiden hyödyntämisketju joka palvelee toisaalta kaupunkia osoittamalla kohde johon valikoidun puutavaran voi kuljettaa näin vähennetään kuljetus kilometrejä sekä työaikaa (ekologiset näkökulmat). Käytännöstä tulisi rutiininomainen toimenpide jolloin sille saataisiin jatkuvuutta.

KÄYTTÖKELPOISIMMAT PUISTOPUUT

VUORIJALAVA

Vuorijalava on kaupunkien puistoissa hyvin yleinen puulaji, joka on kasvanut osittain jo 200-vuotiaaksi. Puiden ikä tuo tullessaan erilaisia rasituksia (repeämät, halkeilut ja erilaiset taudit), jonka vuoksi niitä joudutaan aika ajoin karsimaan ja kaatamaan.

Vuorijalava on puuaineeltaan tiivistä, kovaa ja sitkeää, väriltään tumman ruskeaa, se kestää kohtalaisesti tammen tavoin myös kosteutta.

Vuorijalava soveltuu sitkeytensä ansiosta hyvin taivutuspuuksi sekä veistopuuksi. Lisäksi vuorijalavalla on hyvin monipuoliset käyttökohteet mm. huonekalut, työkalut, sisustuselementit ja puustruktuurinsa ansiosta se on hyvin suosittu sorvauspuu.

Puistoista kaadetuista jalavista voidaan hyödyntää runko ja n. 20 cm paksut oksat. Runko on usein niin järeä, että sen käsittely on hankalaa ilman koneita, tukin sahaamiseen onkin kehitetty ns. tukkivannesaha jolla voidaan isokin tukki paloitella helpommin käsiteltäviksi lankuiksi.

Tukin sahaamista lankuiksi on käytetty pääsääntöisesti 50mm paksuutta pienemmät (oksat) voidaan joko halkaista keskeltä jolloin kuivuminen nopeutuu. Jos puuta halutaan sorvata ja jättää pyöreäksi sen päihin kannattaa sivellä maalia tai liimaa halkeilun estämiseksi lisäksi puut voidaan ”aisata” eli kuoria paikoitellen jotta puu pääsee kuivumaan.

Varastointipaikaksi soveltuu parhaiten ilmava ja varjoinen katos johon ei pääse auringon säteet. Jalava on melko hitaasti kuivattava puulaji koska se on suhteellisen tiivis puulaji.

LEHMUS

Suomalainen puistolehmus soveltuu käytettäväksi veistopuuna ja sorvauspuuna, lisäksi sitä voidaan käyttää hyvin mm. harjojen varsissa, leikkikaluissa ja pienoismalleissa.

Kovin pitkiä hyvälaatuisia kappaleita lehmuksesta ei saa koska sitä leikataan usein jolloin runko saattaa olla hyvin epätasalaatuinen. Lehmuksen kuivaaminen on kohtalaisen helppoa koska se on suhteellisen huokoinen puulaji.

Lue lisää Metsäekologian laitos

POPPELI JA HAAPA:

Poppeli ja haapa kuuluvat samaan (populus) heimoon ja ovat ominaisuuksiltaan saman- kaltaisia. Ne soveltuvat erinomaisesti erilaisiin taivutusrakenteisiin ja mm. pienoismallien raaka- aineeksi. Haapa sopii erinomaisesti myös sisustus paneeliksi.

Poppeli ja haapa ovat helppo kuivata koska ne ovat rakenteeltaan huokoisia puulajeja.

TAMMI

Tammi on puulajina kaikkein monipuolisin koska sillä on hyvät taivutusominaisuudet, se kestää hyvin kosteutta ja kulutusta sekä lisäksi sen väri ja pintakuviointi ovat kauniit. Tammea käsitellään samoin kuin jalavaa.

YLEISTÄ

Puistoissa kasvavissa puissa esiintyy usein käyryyttä, haaraumia ja muita luonnon muotoja jotka voivat toimia inspiraation lähteenä suunniteltaessa niistä tuotteita.

Aina ei tarvitse ajatella standardipuusepän aivoilla vaan voi antaa inspiraatiolle mahdollisuus. Tällaisista ”uniikkituotteista” olisi hyvä saada malliesimerkkejä, jotta tavoitteet tulisivat ymmärretyiksi.

Teollisen puunjalostuksen tietoja

Artikkeleita, yhteystietoja ja linkkejä teollisen puunjalostuksen saralta julkaisee
Puuinfo Oy Woodfocus, joka on puutuoteteollisuuden ja puutavarakaupan yhteinen menekinedistämisorganisaatio. Puuinfo tarjoaa monipuolista tietoa puun jalostuksesta ja käytöstä erityisesti uuden puuarkkitehtuurin näkökulmasta. Laajan kotisivunsa ohessa se julkaisee muun muassa ilmaista Puu -nimistä aikakausilehteä.

Kelot ovat luonnon taideteoksia

TorronsuoripattuKelon käyttö rakennuspuuna ja muuna raaka-aineena on kasvanut nykyaikaa lähentyessä huomattavasti. Aiemmin keloja väheksyttiin silloisena marginaalipuuna erityisesti sen rakenteellisten ominaisuuksien takia.

Pystyyn kuivunut, kuorensa pudottanut ja harmaantunut kelo - yleisimmin mänty - on kuitenkin kaunis ja monipuolinen lähtökohta monelle tuotteelle jo yksistään uniikin ulkonäkönsä ja lahonkestonsa takia.

Lisäksi valikoitu vanha kelopuu ei juurikaan elä, eikä varsinkaan pikakuivatun modernin rakennuspuutavaran propellilautojen tavoin.

Kattavamman kuvauksen kelopuista löydät esimerkiksi karstulalaiselta Huliswoodilta.

MISTÄ OSTAISIN UUDET PUUTARHAKALUSTEET?

Suomessa myytävät trooppisesta puusta valmistetut puutarhakalusteet tulevat suurelta osin Kaakkois-Aasiasta, esim. Vietnamista ja Indonesiasta. Puuraaka-aine on joko  plantaaseilla viljeltyä tiikkiä tai luonnontilaisista sademetsistä jopa laittomasti hakattua puuta.

Puu_luonnonpuupatsas

VÄLTÄ SADEMETSÄPUUSTA VALMISTETTUJA PUUTARHAKALUSTEITA

Trooppinen sademetsä tuhoutuu hurjaa vauhtia. Tarkista, ettei käytetty puulaji ole uhanalaisten lajien punaisella listalla. Ainoa hyväksyttävä suoja vierasperäistä puutuotetta ostaessa on kansainvälinen FSC-sertifikaatti (Forest Stewardship Council), jossa siinäkin on porsaanreikänä huomioitu huonosti tehoviljeltyjen puulajien vaikutuksia metsän alkuperäiselle ympäristölle.

Hämäävästi Suomessa käytössä olevalla metsäteollisuuden luomalla, puutteellisella FFCS-järjestelmällä ei sen sijaan ole suomalaisten ympäristöjärjestöjen tukea eikä kannatusta.

Maailmanlaajuisen, PEFC-järjestelmän osaksi hyväksytty FFCS sallii suojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuut, kuten pohjoisen ja itäisen Suomen aarniometsien hakkuut ja Etelä-Suomen suojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuut.


Hyvän selvityksen metsäsertifioinnin saloista löydät esimerkiksi Greenpeace Nordicin Metsäkampanjan sivuilta.

Lisäksi puutavaran maailmankaupan ongelmana on laajat vaikeudet tuotteiden todellisen alkuperän ja välikäsien seurannassa. Monesti viljellyksi ja ympäristösertifikaatit täyttäväksi leimattu puutavara on saattanut lähteä hyvin arveluttavista lähteistä, kuten jopa Aasian luonnonsuojelualueiden koskemattomista sademetsistä laittomina avohakkuina.

Ennen uskottavan kontrollin piiriin kuuluvaa Euroopan Unionia puutavaran laatua saatetaan "pestä" leimaamalla ne uudelleen sopivammassa satamassa tai tukit kantataan jättimäisiksi "laudoiksi" osittain suojeltujen lajien raakapuun tuontikieltojen kiertämiseksi.

VASTUULLISINTA ON SUOSIA KOTIMAISTA TUOTETTA

Yleisimmät syyt trooppisten puulajien valintaan erityisesti ulkokäytössä ovat tumma väri ja lahonkesto, vaikka monet kotimaiset lajit kestävät hoidettuina vuosikymmeniä esimerkiksi venekäytössä sekä ovat värjättävissä esimerkiksi petsillä tai vahoilla vastaaviin sävyihin.

Uutta Suomessa on myös lämpökäsiteltyjen puutuotteiden läpimarssi rautakauppojen valikoimiin. Lämpökäsitelty puu on erittäin lahon- ja säänkestävää, tummaa sekä pitää mittansa ja muotonsa. Kuluttajan kannattaa tässäkin olla tarkkana, koska mainosten kestopuilla tarkoitetaan sen sijaan yhä ympäristömyrkyillä painekyllästettyjä tuotteita.

PUUT JA PENSAAT

Taajamien joutomailla, puistoissa, rannoilla, pelloilla ja niin edelleen kasvaa monia hyviä hyötykasveja, joita ei enää osata tai haluta hyödyntä entisaikojen tapaan.

Puut_varjossa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LUMO-hankkeen yhtenä päämääränä on siksi tukea näiden unohduksiin joutuneiden materiaalien laajempaa hyötykäyttöä kehittämistä ja käytännön soveltamista. Hankkeessamme puut ja pensaat on edelleen jaoteltu neljään tarkasteltavaan luokkaan.

MARGINAALIPUUT

Marginaalipuilla käsitetään hankkeessamme yleisluontoisesti jalopuulajeja, joita ei Suomessa enää joko osata tai haluta käyttää.

PUISTOPUUT

  • Nuori jalava, lehmus, poppeli, tammi, vaahtera...

PIHAPUUT

  • Pihlaja, koivu, mänty..

PENSAAT

  • Paju, kanukka, sireeni...

Huomaa, että materiaalista hyötykäyttöä jaotellaan edelleen monin tavoin, kuten juurten, lehtien, varsien, kuorien, oksien ja muiden osien mukaan...

Helsingin Yliopiston Metsäekologian laitoksen Arboretum-sivuilta löydät melko kattavan kuvauksen kotimaisista puulajeistamme, kuten vaikkapa vuorijalavasta (Ulmus glabra).